Vanhemman rooli nuoren ammatinvalinnassa
Ammatinvalinta on mielenkiintoinen juttu: yksi jos toinen asia kiinnostaa, mutta ei oikein tiedä, minne suuntaisi. On huomattu, että teini-ikäiset nuoret keskustelevat eniten vanhempiensa kanssa ammatinvalintaan liittyvistä kysymyksistä, ja vanhempien mielipide on usein ratkaiseva nuorten päättäessä uravalinnoistaan.
Vanhempien tueksi tässä vastuullisessa roolissa järjestettiin luento- ja keskustelutilaisuus lauantaina 21.4.2012 Sammon keskuslukiossa. Tapahtuman tarkoituksena oli antaa tietoa ura- ja ammatinvalinnan kysymyksistä leppoisassa ilmapiirissä ja keskustellen. Jo viidettä kertaa järjestettyyn tilaisuuteen osallistui noin 100 henkilöä.
Ensimmäisen puheenvuoron piti Johanna Kaplas, joka työskentelee asiantuntijana EK:ssa osaamisalueinaan koulutus, osaaminen ja työvoima. Hän puhui mm. talouden suhdanteista, työvoiman kysynnästä nyt ja lähitulevaisuudessa, rekrytointitarpeista ja -vaikeuksista, sekä työelämän odotuksista. Opinto-ohjaaja Mikko Siippainen Tampereen kaupungilta puhui oppilaan ohjauksesta, korostaen eniten yhteistyötä vanhempien ja oppilaan sekä koulun välillä. Hänen mukaan parhaat lähteet ammattivalintaa tehtäessä ovat olleet koulujen opot ja opettajat, sukulaiset ja tuttavat, media ja Internet.
Kahvitauon jälkeen oli puheenvuorossa opinto-ohjaaja Liisa Huhta Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Hän puhui siitä, mitä ylioppilaslakki vaatii ja mitä se tarjoaa. Huhdan mielestä hyödyllisimmät lukioaineet jatkon kannalta ovat äidinkieli, matematiikka, vieraat kielet ja reaaliaineet.
Ammattikoulun tarjontaa esittelivät opinto-ohjaajat Sari Soini ja Ari Jussila Tampereen ammattiopistosta. Molemmat ovat kokeneita opinto-ohjaajia, sillä he ovat olleet alalla jo yli kymmenen vuotta. He toivat esille mm sen, että on olemassa monta tapaa opiskella: perustutkinnon sijasta nykyisin voidaan suorittaa yhdistelmäopinnot, jolloin neljässä vuodessa hankitaan kaksi ammattia tai samassa ajassa suoritetaan lukio ja ammatillinen koulutus.
Kaikki esiintyjät korostivat puheenvuoroillaan sitä, että nuori kaipaa mukanaoloa päätöksenteossa. Mikko Siippainen kokosi ”kovat koot” -kalvolle seuraavat vinkit vanhemmille:
- kuuntele,
- kiinnostu,
- kunnioita,
- kannusta,
- kysele ja kyseenalaista,
- kiritä ja
- kiitä!
Tilaisuudessa korostui myös toinen yhteinen viesti: tärkeintä peruskoulun jälkeen on se, että nuori opiskelee jossakin toisen asteen koulutuksessa. Juuri peruskoulun jälkeinen toimettomuus voi johtaa nuoren syrjäytymiseen.
Kahden vanhemman haastattelut tilaisuudessa:
Maarit Kujanpää:
Keskustellaanko teillä kotona ammatinvalinnasta?
Kyllä, jonkun verran keskustellaan. Ehkä enemmän katsotaan isoveljen valintoja. Oma päätös on vielä kirkastusta vailla.
Onko lapsellanne jo suunnitelmia peruskoulun jälkeiseen aikaan?
Kyllä! Lukio ensiksi.
Miten tärkeänä pidät tällaista tilaisuutta?
On se hyvä! Tilastot olivat hyviä, ne kertoivat missä mennään tällä hetkellä. Tilanne on muuttunut verrattuna aikaisempaan.
Arja Lehtotie:
Keskustellaanko teillä kotona ammatinvalinnasta?
Kuudennesta luokasta lähtien on pohdittu asiaa. Isoveli on jo ammatissa auto-alalla, samoin isä. Itse haluaisin tuoda pojalle esille myös sen, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa!
Onko lapsellanne jo suunnitelmia peruskoulun jälkeiseen aikaan?
Kyllä on eli ammatillinen koulutus on ensisijainen vaihtoehto. Itse olen sitä mieltä, että ammattikoulun jälkeen voi hankkia muuta jatkokoulutusta – ei tarvitse tyytyä pelkkään ammattikouluun.
Miten tärkeänä pidät tällaista tilaisuutta?
On se tosi tärkeää! Mielestäni pitäisi järjestää samanlaisia tilaisuuksia myös nuorille itselleen. Hekin hyötyisivät esimerkiksi tilastotiedoista.